Minä olen hiukan ”myöhäisherännäinen” liikunnan suhteen, mutta ehkä sitäkin innostuneempi. Vasta parikymppisenä löysin liikunnan ilon ja ihanuuden. Lapsuuteni ja nuoruuteni partio vei valtaosan vapaa-ajastani. Sieltä sain innostuksen luonnossa liikkumiseen sekä kipinän suunnistamiseen. Olin täysin myyty, kun muutama vuosi sitten pääsin mukaan ensimmäisiin seikkailukisoihin. Siinä yhdistyivät kaikki minulle rakkaiksi tulleet asiat; luonnossa liikkuminen, kestävyysurheilu ja itsensä haastaminen.
Kun harrastan, haluan päästä tekemään sitä ulos. Talvisin ykkösjuttu on telemark. En tiedä parempaa kuin hiihdellä ylös tunturin/vuoren rinnettä ja vähän hikoilla siinä samalla. Sitten vain nousukarvat pois ja suksen kärjet alamäkeen päin ja tyylikkäästi kyykäten alas. Mutta kun Oulussa asun ei noita mäkiä juurikaan ole, joten joudun hakemaan liikunnan riemun jostakin muualta. Ja sitä on löytynyt mm. hiihtoladuilta, juoksupoluilta, kuntosalilta, spinningistä, työmatkapyöräilystä, hetkittäin olen nauttinut jopa uimahallin kaakeleiden katselusta (tosin pääosin teen sitä vain siksi, että pysyisin kesällä pinnalla luonnonvesissä) Kesäisin viihdyn suunnistamassa, pyörän selässä maantiellä ja maastossa, vaeltamassa, melomassa… missä vain voin olla luonnossa.
